Ritva Huttunen katseli Hiljaista Kansaa ja viitostiellä jarruttavia, Kansan hämmästyttämiä autoilijoita. Reijo Kelan tilataideteos oli epäilemättä pysäyttäjä, ja viitostiellä etelään ja pohjoiseen kulkevat tuntuivat haluavan tutustua pakettipellolle asettuneeseen kansaan lähemmin.

Kahvilan ensimmäisenä kesänä Ritva asettui pellolle, pystytti telttakatoksen, laittoi nuotion ja nokipannun tulelle sekä tarjosi korppuja ja palveli Niittykahvilan ensimmäiset asiakkaat. Vuodet vaihtuivat, ja nuotiopaikalta nouseva savu kertoi kulkijoille, että nyt Niittykahvila on auki.

Kun asiakkaiden virta kasvoi, kahvilakin kasvoi. Yksi heinäladoista syntyi reissaajien mutkattomaksi majapaikaksi, toinen tarjosi tilat pienelle myyntipisteelle. Nuotiolla kahvilan asiakkaiden iloksi paistuivat rapeareunaiset muurinpohjaletut ja kahvipannujen kyljet mustuivat. Ajan oloon pystytettiin myös Niittytupa ravintolan sydämeksi ja sen myötä voitiin aloittaa ympäri vuoden kattava toiminta.

Niittykahvilasta ja Niittytupa-ravintolasta on tullut kansainvälinen ja omintakeinen korpimaan keidas.