Hiljainen Kansa

Viitostiellä kulkijoita tervehtii vuodenajan, päivänkulun ja valon vaihtelussa elävä näky. Lähestuhatpäinen Hiljaisen kansan joukko ilmestyy ohi ajavalle äkillisenä näkynä,kuin taikaiskusta: aamuisin jurona ja hyökkäävänä, kun valo tulee sen takaa, reippaana ja sävykkäänä keskipäivällä, riemukkaan värikkäänä auringon siirtyessä länteen. Tuuli hulmuttaa heidän heinähiuksiaan, vaatteet ovat rytmikkäässä liikkeessä kuin hahmot olisivat eläviä.

Turvepäisiä olentojaan Reijo Kela käytti ensimmäisen kerran Ilmarin kynnös -esityksessään Suomussalmella Lassilan pellolla 1988. Seuraavan kerran turvepäät esiintyivät Helsingissä kesällä 1994, kun Kainuun maakunta esittäytyi Senaatintorilla. Hahmoja oli varalta 1200, mutta Tuomiokirkon portaille niitä mahtui vain vajaat 700. Hiljainen kansa pystytettiin yöllä, ja se sai kahtena päivänä suurta huomiota ja julkisuutta osakseen. Sitten se poistettiin yöllä ja tuotiin takaisin Suomussalmelle.

Kolmannen kerran Hiljainen kansa seisoi vaiteliaana Ämmänsaaressa Jalonuoman rannalla heinäkuussa 1994, kun Reijo Kela ja Heikki Laitinen kumppaneineen saivat kohua aikaan rohkealla performanssilla Kauniit ja rohkeat, rantojen raukat. Nykyiselle paikalleen Hiljainen kansa sijoitettiin syksyllä 1994. Turvepäitä kohennetaan ja vaatetetaan kaksi kertaa vuodessa; päät saadaan suoraan pellosta, vaatteet järjestetyillä keräyksillä. Työpaja Hanslankarit, joka on rakentanut ja vaatettanut hahmot, vastaa myös niiden säilymisestä kunnossa.

Usein kysellään, mitä Hiljainen kansa oikein tarkoittaa tai mitä se merkitsee. Syrjäytyneitä? Mykkiä kainuulaisia? Unohdettuja? Reijo Kelalta ei saa vastausta. Kukin katsoja tehköön omat johtopäätöksensä. Johonkin viitannee se, että jos Hiljainen kansa riisutaan, paikalle jää tuhatkunta ristiä.